lokakuu 2013 – ASTRATERRA

16.10.20135.11.2019

Löytöretkeilyä lasten kesken

Syysloma alkoi jännittävästi Astraterran maailmaa tutkimalla, kun höyryseppä Merkusta aiemmin pelannut 10-vuotias poikani pelautti ensimmäisen roolipeliseikkailunsa ikinä. Tarkoituksella en puuttunut hänen pelinjohtamiseensa tai auttanut siinä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ennen pelaamista kävimme yhdessä hänen seikkailuideansa läpi ja annoin siihen muutaman ehdotuksen. Hän kuitenkin itse päätti erilaisten pulmien vaikeusasteet ja otusten arvot. Yllättävän hyvin koko juttu lopulta sujui ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kerta pelinjohtajana, ja kuulemani mukaan se oli myös kivaa. Isoveljen esimerkistä innostuneena peliryhmän pieninkin, 6-vuotias eskarilainen, varasi kertojan vuoron itselleen. Katsotaan, miten siinä käy. Mutta ensin muutamia huomioita lasten yhdessä pelaamasta seikkailusta ja niiden pohjalta tehtyä hiomista.

Jatka lukemista ”Löytöretkeilyä lasten kesken”

16.10.20135.11.2019

Olentopedia: Hylkymörkö

Mirri, Merkus ja Rautamies pudottautuivat tähtikarien väliin juuttuneen laivanhylyn ruumaan. Sankarien lyhdyt ja lamput paljastivat ruumaan lastattujen lahonneiden ja tyhjien banaanilaatikkojen kasat, sekä jotain kimaltelevaa laivan keulassa. Mirri ja Rautamies lähtivät varoen katsomaan mitä keulassa oli Merkuksen jäädessä pitämään vahtia ruuman lastausaukon luokse. Mirrin taskulyhdyn ja Rautamiehen robolukin silmälampun valon yltäessä laivan keulaan, kokonainen röykkiö kaikenlaista metallista ja kiiltelevää alkoi hahmottua heidän edessään. Keulaan oli kasattu kokonainen röykkiö pikareita, vyön solkia, nappeja, oven kahvoja, katkenneita miekkoja, kaappien vetimiä, kuparihiluja, hopeamarkkoja ja vaikka mitä muuta.

Samaan aikaan Merkus huomasi kaksi banaanilaatikoiden takaa tuijottavaa silmää. Kumpikin silmistä oli pitkän varren päässä ja ne katselivat uteliaana. Sitten esiin tuli tukeva kärsä, joka röhisi ja nuuhki ilmaa. Lopulta laatikoiden takaa astui esiin karhun kokoinen otus, jolla oli kaksi valtavaa pihtikouraa ja niiden alla pienemmät kädet. Se käveli kahdella jalalla vaappuen ja sen punaista ulkokuorta peitti hentoinen karvakerros. Se oli hylkymörkö!

Jatka lukemista ”Olentopedia: Hylkymörkö”

2.10.20135.11.2019

Oudon laakson salaisuus – eli miten kähvelletään ötökkätahnaa

Pelitestausta — Pelitestauksessa – Oudon laakson salaisuus

Tällä kertaa urheat löytöretkeilijät asemestari Rautamies, höyryseppä Mercus ja velmu Mirri testasivat seikkailua nimeltään ”Oudon laakson salaisuus”. Seikkailu oli tähän astisista löytöretkistä pisin ja se pelattiinkin kahdessa eri otteessa. Samasta syystä tämä pelitestikertomuskin on pitkänlainen.

Tässä seikkailussa nähtiin vähän muutakin kuin pelkkiä raunioluolia aarteineen ja niissä väijyviä kummallisia otuksia tai kavalia ansoja. Pelissä oli tällä kertaa aiempaa enemmän hahmojen välistä vuorovaikutusta sekä pykälää mutkikkaampia sosiaalisia tilanteita. Kertojan roolissa sain jälleen yllättyä 6-, 8- ja 10-vuotiaiden pelaajien kekseliäisyydestä ja pian saatte lukea muun muassa sen, kuinka hohtohunajaa kähvelletään eteep-ötököiltä.

Oli aika lähteä jälleen kerran tutkimusmatkalle kohti tuntematonta kaukoportin hohtavan aukon läpi:

”Laitatte suojakakkulat silmille, kun kaukoportin rautapylväät alkavat säkenöidä ja niiden välillä alkaa kiihtyvällä tahdilla kulkea kirkkaita valokaaria. Lopulta pylväiden väliin ilmestyy hohtava valokiekko. ’Nyt! Kiirehtikää! Kaukoportti on auki vain hetken!’, huutaa teitä lähin kaukoportin käyttäjä”, näin aloitan seikkailun kertojan roolissa ja yritän viritellä jännittävää tunnelmaa.

”Joo, joo. Me tiedetään, kun oot kertonut tuon jo aiemmin”, piiskasi porukan nuorimmainen pelaaja vauhtia tarinaan, jotta päästäisi jo varsinaiseen seikkailuun käsiksi. Selvä, ei siis enempää turhaa maalailua, vaan mennään suoraan asiaan.

Jatka lukemista ”Oudon laakson salaisuus – eli miten kähvelletään ötökkätahnaa”