Kimeroista

Saimme taannoin viestin eräältä urhealta löytöretkeilijältä:

miri_zps6167cec7

 

”Terve! olen Miri Tuulitukka, Porttipartiolainen ja tähtiritari. Haluaisin tietää onko olemassa veden alla eläviä kimeroja, kuten esimerkiksi haikimeroja tai vaikkapa rauskukimeroja. En ole koskaan nähnyt sellaista, mutta tarujen perusteella niitä on joka paikassa.  Miri”

Löysimme kysymykseen vastaajaksi yhden Astraterran kokeneimmista tutkimusmatkailijoista, tähtiritarimestari Zokan.

hZaZ694

 

”Erinomainen kysymys, Miri. Sinä oletkin tarkkasilmäisenä porttipartiolaisena huomannut, että teitä kimeroita on hyvin monenlaisia. Luulenpa, etten itsekään ole vielä saanut tilaisuutta tavata kaikkia erilaisia kimeroita, joita Astraterran saaret päällään kantavat. Mutta, kaipasit vastausta merenalaisiin kimeroihin liittyen. Lyhyt vastaus tähän kuuluu, että kyllä, heitä on. Löytyy sekä sellaisia, jotka nauttivat vedessä olemisesta, mutta eivät välttämättä asu vedessä – näitä ovat esimerkiksi krokokimerat ja kilpparikimerat – sekä vedenalla eläviä kalakimeroita. Mutta varsinaiset kalakimerat, kuten mainitsemasi hai- tai rauskukimerat, eivät ole yhtä tarkkaavaisia kuin nisäkäskimerat yleensä. Sen sijaan kalakimeroilla on tavallisesti sekä kidukset, että keuhkot, jonka ansiosta ne voivat hengittää sekä vedessä, että maalla. ”

Sellainen oli Zokan vastaus. Tästä voisi päätellä, että Tarkkojen aistien sijaan kalakimerat saavat lajipiirteeksi” Amfibio”, jonka ansiosta ne voivat hengittää vedessä ja saavat apunopan uimiseen.

Kysyttiin myös lintukimeroista, johon Zoka vastasi näin:

”Lintukimeroita? Kyllä, heitäkin on. Ja monenlaisia. Olen tavannut kahdenlaisia lintukimeroita. Toiset ovat, kuten muutkin kimerat, eli heillä on myös tarkat aistit. Yleensä lintukimeroilla on kuitenkin hajuaistin sijaan tarkka näkö. Lintukimeroilla on tavallisesti myös siivet, ja siinä onkin se missä lintukimerat oleellisesti eroavat. Tarkka-aistisilla lintukimeroilla on yleensä pienemmät surkastuneet siivet, joista ei juuri lentämisessä ole apua. Suurisiipiset lintukimerat puolestaan eivät ole kovin tarkkaavaisia, mutta ne voivat lentää siivillään samalla tavalla kuin solaarit.”

Eli: pienisiipiset lintukimerat saavat apunopan tarkoista aisteistaan näkö- ja kuuloaisteihin liittyviin kykyheittoihin. Suurisiipiset lintukimerat puolestaan saavat saman lajipiirteen ”siivet”, joka on sama kuin solaareilla.

 

Tämän artikkelin tekstit on lainattu pelilauta.fi:ssä taannoin käydystä keskustelusta. Pelilaudalle ja Facebook-sivujen kautta saa vapaasti esittää lisää kysymyksiä ja pyrimme vastaamaan niihin heti kun ehdimme. 

 

Rapulaiset rauniolla

rapulainen

Löytöretkeilijät saavat yhteisvoimin työnnettyä linnan suuren pääoven auki. Heidän edessään aukeaa suuri ja hämärä halli, jonka keskikäytävän molemmin puolin on rivi korkeita pilareita. Pilarit ovat muinaisten kirjoitusten koristelemia, mutta mikään näistä ei näytä karttapilarilta. Hallin toisessa päässä on suuret avoimet pariovet, joiden edessä seisoo kolme pahaa enteilevää ja suuri kokoista hahmoa. Ne muistuttavat jättimäisiä neljällä jalalla kipittäviä rapuja, joilla on suuret kourat, punainen paksu nahka sekä pienet mustat päästä ulkonevat silmät ja pitkät tuntosarvet. Yllään niillä on nahan paloista ja peltiromusta kasaan kursittu haarniska sekä erinäinen määrä kiiltäviä killuttimia ja koristeita.

”Rapulaisia!”, älähtää tähtiritari Batrotus.

Jatka lukemista ”Rapulaiset rauniolla”

Virityksiä ja pasauttimia

hahmari v3.2

Viime aikoina Astraterraan on tehty edelleen pieniä uudistuksia ja viilauksia.  Pelaajahahmojen sääntöjä on virtaviivaistettu entisestään, sankarirooleja hieman päivitetty ja varustesysteemi on käynyt läpi ison uudistuksen. Pelaajat voivat nyt viritellä hahmojensa varusteita mieltymystensä mukaisiksi. Astraterralaisilla on nyt myös oma erityinen pyssytyyppinsä – pasauttimet. Barbaarisia luotiaseita paljon sivistyneempi ammusase.

Jatka lukemista ”Virityksiä ja pasauttimia”

Olentopedia: Eteep-mönkiäinen

eteep-koira
Eteep-mönkiäinen eli eteep-koira (Bombus Eterium Toukkimus), Piirros: R.F, värit: Aru Vaitere

Löytöretkeilijät Mirri, Rautamies ja Mercus löytävät tiensä kammioon kekolinnan uumenissa. Kammion seinässä on putkimaisia syvennyksiä ja ainakin yhdessä niistä näyttää nukkuvan eteep-ötökkä. Kammion lattialla nukkuu rullalla iso tuhatjalkainen, joka muistuttaa väritykseltään ja muilta piirteiltään eteep-ötökkää, vaikka onkin pienempi ja ruumiinrakenteeltaan erilainen. Löytöretkeilijät ovat aiemmin nähneet näitä lukuisilla jalkapareillaan mönkiviä toukkamaisia otuksia eteep-ötököiden seurassa. Ne ovat mennessään tunnustelleet maata erikoisilla leukalonkeroillaan ja eteep-ötökät ovat antaneet niille pieniä eterium-muruja, samalla tapaa kuin koirille annetaan herkkuja. Kenties tästä syystä löytöretkeilijät ovatkin alkaneet kutsumaan eteep-mönkijöitä eteep-koiriksi.

 Astraterran oppineiden parissa uskotaan, että eteep-mönkijät ovat täysikasvuisten eteep-ötököiden toukkamuoto. Jotkut kuitenkin uskovat, että kyseessä olisi jokin eteep-ötököiden parissa elävä saman sukuinen alempi olento, jota eteep-ötökät käyttävät kekolinnoissa erilaisissa tehtävissä, kuten vartioinnissa, siivoamisessa ja hohtohunajan säilömisessä. Kukaan ei ole kuitenkin kyennyt toistaiseksi vahvistamaan, kumpi teorioista on oikeassa – jos kumpikaan.

Jatka lukemista ”Olentopedia: Eteep-mönkiäinen”

Löytöretkeilyä lasten kesken

Lapset pelaamassa
Lapset pelaamassa Astraterraa keskenään

Syysloma alkoi jännittävästi Astraterran maailmaa tutkimalla, kun höyryseppä Merkusta aiemmin pelannut 10-vuotias poikani pelautti ensimmäisen roolipeliseikkailunsa ikinä. Tarkoituksella en puuttunut hänen pelinjohtamiseensa tai auttanut siinä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ennen pelaamista kävimme yhdessä hänen seikkailuideansa läpi ja annoin siihen muutaman ehdotuksen. Hän kuitenkin itse päätti erilaisten pulmien vaikeusasteet ja otusten arvot.  Yllättävän hyvin koko juttu lopulta sujui ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kerta pelinjohtajana, ja kuulemani mukaan se oli myös kivaa. Isoveljen esimerkistä innostuneena peliryhmän pieninkin, 6-vuotias eskarilainen, varasi kertojan vuoron itselleen. Katsotaan, miten siinä käy. Mutta ensin muutamia huomioita lasten yhdessä pelaamasta seikkailusta ja niiden pohjalta tehtyä hiomista.

Jatka lukemista ”Löytöretkeilyä lasten kesken”

Olentopedia: Hylkymörkö

Hylkymörkö
Hylkymörkö (Hylkimys Mörkimys Luxus), konseptikuvitusta

Mirri, Merkus ja Rautamies pudottautuivat tähtikarien väliin juuttuneen laivanhylyn ruumaan. Sankarien lyhdyt ja lamput paljastivat ruumaan lastattujen lahonneiden ja tyhjien banaanilaatikkojen kasat, sekä jotain kimaltelevaa laivan keulassa. Mirri ja Rautamies lähtivät varoen katsomaan mitä keulassa oli Merkuksen jäädessä pitämään vahtia ruuman lastausaukon luokse. Mirrin taskulyhdyn ja Rautamiehen robolukin silmälampun valon yltäessä laivan keulaan, kokonainen röykkiö kaikenlaista metallista ja kiiltelevää alkoi hahmottua heidän edessään. Keulaan oli kasattu kokonainen röykkiö pikareita, vyön solkia, nappeja, oven kahvoja, katkenneita miekkoja, kaappien vetimiä, kuparihiluja, hopeamarkkoja ja vaikka mitä muuta.

Samaan aikaan Merkus huomasi kaksi banaanilaatikoiden takaa tuijottavaa silmää. Kumpikin silmistä oli pitkän varren päässä ja ne katselivat uteliaana. Sitten esiin tuli tukeva kärsä, joka röhisi ja nuuhki ilmaa. Lopulta laatikoiden takaa astui esiin karhun kokoinen otus, jolla oli kaksi valtavaa pihtikouraa ja niiden alla pienemmät kädet. Se käveli kahdella jalalla vaappuen ja sen punaista ulkokuorta peitti hentoinen karvakerros. Se oli hylkymörkö!

Jatka lukemista ”Olentopedia: Hylkymörkö”

Sankarihommia

Velmu sankari
Kuva: Simo Latvanen

Astraterran taivaan alla on tuskin yhtään lasta, joka ei olisi joskus katsonut yötaivaan halki virtaavaa tähtisumua ja haaveillut itsekin olevansa urhea Myrskyn vaaroja uhmaava löytöretkeilijä. Ne kenellä riittää sisua ja kanttia, voivat liittyä Acme kaukoteiden retkikuntiin ja lähteä tutkimaan Astraterran unohdettuja ja kartoittamattomia kolkkia. Löytöretket Myrskyyn tai Kurimuksen laidalle eivät ole huolettomia eväsretkiä, vaan uskaliaita tutkimusmatkoja tuntemattomille seuduille, joilla voi vaania monenlaisia vaaroja. Mutta Astraterran muinaisten osien hylätyt rauniot kätkevät myös suuria rikkauksia: eteriumia, jalohopeaa, teknotaikaesineitä ja muita muinaisten aarteita.

Jatka lukemista ”Sankarihommia”

Miten jättihämähäkki päihitetään?

Kuva: Olli Juutilainen

Pelasimme taannoin seikkailun Kultaisen kutojan temppeli, joka löytyy Astraterrasta valmisseikkailuna. Tällä löytöretkellä hahmot päätyivät sumuiselle saarelle rakennetun temppelin raunioihin, jossa sankarit  kohtasivat  jättimäisiä hämähäkkiotuksia. Peliporukan pojat valitsivat välittömästi suoraviivaisimman tavan selvitä näistä iljettävistä karvakoivista. Asemestari veti esiin pistoolinsa ja mekaanikko käynnisti käsisirkkelinsä. Retkikunnan velmua pelannut tyttö puolestaan päätti piiloutua varjoihin seuraamaan mitä tapahtuu.

Jatka lukemista ”Miten jättihämähäkki päihitetään?”