Ensimmäisen painoksen loppumisen jälkeen mielessä on käynyt monia eri vaihtoehtoja ja lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi tuli todettua uuden päivitetyn ja laajennetun laitoksen tekeminen. Ja kahtena erillisenä kirjana.
Kirja, laatikko vai monta kirjaa?
Astraterrasta olisi ollut helppo tehdä vain uusi painos, mutta toisaalta olin saanut aiemmin hyvää palautetta Astraterran pelaajille tehdystä haastattelusta ja mielessä oli muutama muukin uusi idea ja lisäys.
Totesin, että paljon parempaa tilaisuutta uuden laitoksen tekemiselle ei hetkeen olisi tulossa. Mutta missä muodossa uusi laitos ilmestyisi?
Otin selvää laatikkomuotoisten pelien tuotantohinnoista ja mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Järjestin myös pari nopeaa äänestystä siitä, suosivatko ihmiset enemmän yksiin kansiin painettua peliä vai useampaan kirjaan jaettuja pelejä. tulokset menivät yllättävän tasan, eikä sen perusteella voinut päätellä paljoa.
Lopulta päätin, että jos kerta teen uuden laitoksen, tehdään se samalla asenteella kuin ensimmäinenkin painos – eli tinkimättä omasta visiosta. Tuolloin tavoitteena oli kovakantinen kirja ja värikuvitus, nyt se on lähtökohta ja tavoittena on tehdä kaksi eri kirjaa parhaalla mahdollisella laadulla ja lisukkeilla.
Miksi kaksi kirjaa?
Ajatus kahdesta tai useammasta kirjasta oli mielessä jo ensimmäisen laitoksen kohdalla, mutta silloin meni suoraan sanoen pupu pöksyyn ja halusin tehdä pelistä mahdollisimman yksinkertaisen tuotteet. Siispä yksi kirja.
Uuden Dungeons & Dragons -roolipelin laitoksen myötä asia palasi takaisin mieleeni. Pelasimme D&D:n 5. laitosta lasten kanssa ja pian pistimme merkille, oli paljon kätevämpää jakaa pelin sisältö eri kirjoihin. Pelinjohtajana, eli luolamestarina kun D&D:stä puhutaan, käytin enimmäkseen Monster Manual -hirviökirjaa sekä pelinjohtajalle tarkoitettua Dungeon Master’s Guidea. Pelaajat puolestaan käyttivät lähinnä pelaajille tarkoitettua Player’s Handbookkia ja pian tuli hommattua pelipöytään toinenkin kirja pelaajille.
Keskustelin asiasta lasten kanssa ja hekin pitivät ajatuksesta, että pelaajille ja pelinjohtajille olisi eri kirjat. Lapset ymmärsivät useamman kirjan hyödyt heti ja pitivät asiaa jopa ”siistinä”. Onhan siinä oma tunnelmansa, kun pelinjohtaja pälyilee omasta kirjastaan hirviön tietoja ja pelaajat voivat vain arvailla mikä sen heikkous on tai minkälaisia konsteja sillä on käytössään.
Kaksi kirjaa tekee pelaamisesta kätevää
Koska roolipelikirjoja käytetään pelatessa eri tavoin kuin perinteisiä kirjoja, sisällön jakamisesta niiden käyttötarkoituksen mukaan on etua. Esimerkiksi: kevyempää kirjaa on helpompi ojentaa pöydässä ja sieltä on helpompi löytää kaikki oleellinen, eikä pelaajien tule vahingossa vilkuiltua otusten ja teknoaarteiden tietoja hahmojen tietoja tai sääntöjä tarkistaessa. Ja koska kirjan sisältö on jaettu käyttötarkoituksen mukaan, kirjojen kiertäminen pöydässä vähentyy, kun pelinjohtaja voi pitää oman kirjansa auki näkösuojansa takana pelaajien tarkistaessa sääntöjä tai hankkiessa varusteita hahmoilleen omista kirjoistaan.
Merkittävin muutos ensimmäiseen laitokseen nähden on siis pelikirjan jakaminen kahteen erilliseen kirjaan: pelaajan Löytöretkeilijän oppaaseen ja pelinjohtajan Kertojan käsikirjaan.
- Pelaajan kirja sisältää pelaamiseen tarvittavat säännöt, hahmonluonnin ja -kehityksen, varusteet, lemmikit ja lyhyen maailmankuvauksen sekä tietoja muutamista Astraterran olennoista.
- Pelinjohtajan kirja puolestaan pitää sisällään entistäkin laajemman kuvauksen Astraterran maailmasta ja sen historiasta, konkarisääntöjä pelin maustamiseen oman maun mukaan, ohjeita pelinjohtamiseen ja omien seikkailujen suunnitteluun sekä pitkän listan olentoja ja teknoaarteita tietoineen.
Joukkorahoituksessa nyt!
Astraterran 2. laitos on joukkorahoituksessa nyt Indiegogon kautta. Voit lukea lisää kirjojen suunnitellusta sisällöstä ja osallistua joukkorahoitukseen täällä: https://igg.me/at/astraterra2