Hylkymörkö (Hylkimys Mörkimys Luxus), konseptikuvitusta
Mirri, Merkus ja Rautamies pudottautuivat tähtikarien väliin juuttuneen laivanhylyn ruumaan. Sankarien lyhdyt ja lamput paljastivat ruumaan lastattujen lahonneiden ja tyhjien banaanilaatikkojen kasat, sekä jotain kimaltelevaa laivan keulassa. Mirri ja Rautamies lähtivät varoen katsomaan mitä keulassa oli Merkuksen jäädessä pitämään vahtia ruuman lastausaukon luokse. Mirrin taskulyhdyn ja Rautamiehen robolukin silmälampun valon yltäessä laivan keulaan, kokonainen röykkiö kaikenlaista metallista ja kiiltelevää alkoi hahmottua heidän edessään. Keulaan oli kasattu kokonainen röykkiö pikareita, vyön solkia, nappeja, oven kahvoja, katkenneita miekkoja, kaappien vetimiä, kuparihiluja, hopeamarkkoja ja vaikka mitä muuta.
Samaan aikaan Merkus huomasi kaksi banaanilaatikoiden takaa tuijottavaa silmää. Kumpikin silmistä oli pitkän varren päässä ja ne katselivat uteliaana. Sitten esiin tuli tukeva kärsä, joka röhisi ja nuuhki ilmaa. Lopulta laatikoiden takaa astui esiin karhun kokoinen otus, jolla oli kaksi valtavaa pihtikouraa ja niiden alla pienemmät kädet. Se käveli kahdella jalalla vaappuen ja sen punaista ulkokuorta peitti hentoinen karvakerros. Se oli hylkymörkö!
Hylkymörkö
(Hylkimys Mörkimys Luxus)
Hylkymöröt ovat yksin viihtyviä ja moniruokaisia keräilijäolentoja, jotka pesivät etenkin vanhojen puulaivojen hylyissä, mutta myös ränsistyneiden puutalojen kellareissa ja lahonneiden jättipuiden juurten alla. Hylkymöröt ovat useimmiten harmittomia otuksia, jotka syövät pääasiassa sieniä, simpukoita, levää, köynnöskasveja sekä lahoa puuta. Ravinnon etsimisen ohella hylkymöröt keräilevät kaikenlaisia metallisia esineitä, joita ne kasaavat pesäänsä ja piehtaroivat niiden päällä. Tämän käytöksen merkitystä ei tunneta, mutta ilmeisesti sillä on jotain tekemistä niiden ulkokuoren ja karvoituksen hoidon kanssa.
Yleensä hylkymöröt eivät ole vaarallisia, mutta saattavat hyökätä, jos niiden pesään tunkeudutaan tai ne kokevat itsensä muutoin uhatuiksi.
Anatomia
Hylkymöröt ovat noin 2 – 2,5 m korkeita ja ne painavat 100 – 200 kg. Ne liikkuvat pystyssä kahdella moninivelisellä jalalla ja jalkojen lisäksi hylkymöröillä on kaksi muuta raajaparia: suuret pihtikourat ja pienemmät käsittelyraajat. Pihtiraajoja hylkymöröt käyttävät kaivamiseen ja pilkkomiseen. Pienempiä raajojaan ne käyttävät ruuan sekä pienten esineiden käsittelyyn ja siistiytymiseen.
Hylkymöröillä on kaksi silmää joustavien varsien päässä. Niillä on lyhyehkö kärsä, jonka alla on iso kita ja vahvat hampaat sitkeän lahopuun ja simpukoiden kuorten pureskelua varten.
Hylkymörköä peittää kova ulkokuori, jonka päällä on hento karvapeite. Väritykseltään hylkymöröt ovat tavallisesti punaisia tai ruskeita, mutta myös vihreitä ja sinisiä hylkymörköjä on tavattu.
Aistit
Hylkymöröt näkevät pimeässä kohtuullisesti, mutta niiden merkittävin aisti on hajuaisti. Ne kykenevät haistamaan ravinnon ja metallit tarkasti lähistöltä. Hylkymörköjen kuulo ei ilmeisesti ole erityisen hyvä, muttei merkittävästi ihmisten kuuloa heikompikaan.
Elintavat
Hylkymöröt liikkuvat mieluiten hämärän aikaan tai öisin ja ne viihtyvät niin kosteissa kuin kuivissakin ympäristöissä, mutta eivät kovin kylmässä. Eniten hylkymörköjä tavataan pyörrehaaroissa ja Myrskyssä, mutta myös Vyön syrjäisemmillä seuduilla.
Muuta mainittavaa
- Puolustaessaan pesäänsä hylkymöröt paiskovat tavaroita, rummuttavat rintaansa isoilla pihtikourillaan ja mölisevät kovaan ääneen. Jo tämä riittää pelottamaan useimmat tunkeilijat kauas tiehensä.
- Ärtyneenä hylkymörkö käy helposti käsiksi metallisten aseiden tai varusteiden kimppuun ja pyrkii rikkomaan ne pihtikourillaan vääntämällä ne kieroon tai murskaamalla lyttyyn.
- Uhattuna hylkymöröt vetävät varrelliset silmänsä syvälle kalloonsa.
- Nurkkaan ajettuna hylkymörkö alkaa kihnuttaa vatsaansa keskimmäisellä raajaparillaan ja asettuu maahan neljän raajan varaan ja sen karvat nousevat pystyyn. Jos tällöin erehtyy koskemaan hylkymörköön, voi saada voimakkaan sähköiskun.
- Hylkymöröt ovat niin persoja sienille – erityisesti pimeässä hohtaville lumotateille – että saattavat unohtaa kaiken muun ympärillä tapahtuvan haistaessaan sieniä lähellä.