Löytöretkeilijät saavat yhteisvoimin työnnettyä linnan suuren pääoven auki. Heidän edessään aukeaa suuri ja hämärä halli, jonka keskikäytävän molemmin puolin on rivi korkeita pilareita. Pilarit ovat muinaisten kirjoitusten koristelemia, mutta mikään näistä ei näytä karttapilarilta. Hallin toisessa päässä on suuret avoimet pariovet, joiden edessä seisoo kolme pahaa enteilevää ja suuri kokoista hahmoa. Ne muistuttavat jättimäisiä neljällä jalalla kipittäviä rapuja, joilla on suuret kourat, punainen paksu nahka sekä pienet mustat päästä ulkonevat silmät ja pitkät tuntosarvet. Yllään niillä on nahan paloista ja peltiromusta kasaan kursittu haarniska sekä erinäinen määrä kiiltäviä killuttimia ja koristeita.
”Rapulaisia!”, älähtää tähtiritari Batrotus.
—
Jonkin aikaa aiemmin…
Ensimmäiselle löytöretkelleen lähtevä kolmikko – tähtiritari Batrotus, kaikkien alojen asiantuntija Tohtori Äly ja huimapäinen solaari Rainbow – saa valita kahdesta mahdollisesta tehtävästä. Ensimmäisen arvellaan sijoittuvan vanhaan muinaisten linnoitukseen ja toisen tähtimeren laidalla ajelehtivaan tähtilaivaan. Kolmikko päättää äänestää ja päätyy linna-tehtävään. Tohtori Äly uhkaa olla lähtemättä mukaan, sillä hän olisi halunnut lähteä tutkimaan tähtilaivaa. Lopulta tohtorikin suostuu astumaan kenkkuillen muiden kanssa teleportista. Löytöretki voi alkaa.
Pääportin välissä
Teleportti johdattaa löytöretkeilijät saaren reunalle, jossain Myrskyn alueella. Eteriumpitoinen tähtipöly hohtaa taivaalla, revontulet ja salamat leiskuvat kaikkialla tähtimeressä ja aurinko loistaa pilviharson takaa oranssin sävyisenä. Kaikkialla on valtavasti pilviä. Enemmän kuin Vyöllä tai Pyörteissä yleensä. Teleportti sijaitsee pienellä saarekkeella varsinaisen saaren vierellä ja teleportti-tasanteelta kulkee kivinen silta saarelle. Sillan toisella puolen voi erottaa saarella sijaitsevan linnanraunion kaikkialla leijuvan sumuverhon läpi. Sankarit lähtevät päättäväisesti kohti linnaa. Tosin Tohtori Äly jää alkuun teleportin luokse kiukuttelemaan.
Ensimmäisenä haasteena on ylittää teleportilta linnalle johtava silta, joka on romahtanut keskeltä. Parin metrin kuilu on hypättävissä yli, mutta sankarit päättävät rakentaa varmuuden vuoksi sillalta löytyvästä romusta palkin, jota pitkin he pääsevät turvallisesti tasapainoilemaan kuilun yli putoamatta tähtimereen.
Sillan ylitettyään löytöretkeilijät saapuvat villiintyneen kasvillisuuden peittämän linnanraunion luokse. Linnan muurit näyttävät ulkoisesti pääosin ehjältä, mutta linna näyttää olleen hylättynä vuosisatojen ajan. Linnan portit ovat kiinni, mutta pääportin molemmin puolin näyttää olevan ylempänä muurissa jonkinlainen ikkuna. Ikkunaan olisi kenties mahdollista kiivetä seinää pitkin kasvavia köynnöksiä pitkin, mutta solaarin ei tarvitse sellaisista huolehtia. Huimapää solaari levittää siipensä ja ponnistaa voimakkaaseen hyppyyn. Ennen kuin muut huomaavatkaan Rainbow on jo sisällä muurin vartiohuoneessa.
Vartiohuoneesta lähtee käytävät linnan muurin sisällä, jotka ilmeisesti kiertävät linnan. Vartiohuoneesta näkyy myös linnan sisäpihalle ja sisäpiha näyttää kasvillisuuden valtaamalta ryteiköltä. Kasvillisuuden seasta voi erottaa muutamia ränsistyneitä rakennuksia ja sisäpihan keskellä liikkuu jotain.
Pensaiden ja puiden lomassa kulkee suurta haarniskoitua hahmoa muistuttava olento. Sillä on kaksi kylmää valoa hehkuvaa silmää ja se kävelee hitaan päättäväisin askelin, kuin etsien jotain.
”Täällä on elokone”, Rainbow kuiskaa muille linnan portilla ja Tohtori Älykin alkaa jo hieman kiinnostumaan löytöretkestä.
”Avaa portti, niin mekin pääsemme sinne”, sanoo tähtiritari Batrotus. ”Löydätkö mitään mistä portin saa auki?”
Hetken tutkittuaan Rainbow löytää erikoisen lasipaneelin, jossa näyttää olevan kuusi muinaisten merkkiä. Ne muistuttavat hiukan solaarien kirjoitusta, mutta siitä huolimatta Rainbow ei ota niistä selvää ja päättää painaa summan mutikassa yhtä merkeistä. Ulommat portit aukeavat. Seuraava nappi näyttää käynnistävän jonkinlaisen hissin, joka laskeutuu alas ulomman ja sisemmän portin väliseen tilaan. Rainbow tulee alas ja Tohtori Äly livahtaa hissillä ylös, kun muut jäävät tarkastushuoneeseen miettimään miten saisivat sisemmän portin auki. Tohtori Äly yrittää tällä välin jo ottaa selvää lasipaneelin arvoituksellisista merkeistä. Pian merkkien seasta löytyykin nappi, jonka Tohtori Äly tulkitsee ”portiksi” ja painaa sitä. Ulompi portti sulkeutuu ja nyt Rainbow ja Batrotus ovat nalkissa tarkastushuoneessa. Tohtori Äly painaa toista nappia, joka avaa sisemmän portin. Portin takaa paljastuu järkälemäinen elokone.
Elokone
Elokone on suuri ihmisen muotoinen olento, joka muotoilunsa ja materiaaliensa perusteella on ikivanha muinaisten rakentama ajatteleva kone. Sen jykevä rakenne viittaa siihen, että se oli alunperin tarkoitettu raskaaseen työhön. Elokone seisoo avautuneen portin luona hetken hievahtamatta ja tuijottaa seikkailijoita hohtavilla silmillään. Batrotus kaivaa taskustaan vieterilukin ja vetää sen käyntiin. Mekaanisesta apulaisesta pongahtaa esiin kahdeksan koipea ja toinen mokoma erikokoisia silmiä. Batrotus antaa nopeasti vieterilukille käskyn sammuttaa elokone ja heittää sen lähemmäs elokonetta. Siinä samassa elokone nytkähtää liikkeelle ja lähtee tulemaan kohti.
Seuraa kiivas kamppailu, jossa Batrotus yrittää torjua kilvellään elokoneen iskuja ja tökkii miekallaan sen panssarin väleihin. Huimapäinen solaari puolestaan kiertää elokoneen toiselle puolelle ja yrittää hämätä sitä auttaakseen Batrotusta. Tohtori Äly taas lähtee kiipeämään muurilta alas sisäpihalle, jotta pääsisi pasauttamaan elokoneen romuksi. Kovan metallin kalskeen ja iskujen vaihdon jälkeen elokone lopulta sammuu, kun vieterilukki pääsee avaamaan sen pääkopan ja löystyttää siltä ruuvit päästä. Tohtori Äly valittaa, että hän olisi juuri saanut pasautettua, jos se vieterilukki ei olisi sammuttanut elokonetta.
Pegasus pinteessä
Retkikunta on hädin tuskin ehtinyt tutkia elokoneen pääkopasta löytynyttä omituista kristallia, kun valpas solaari kuulee linnan pihan perältä erikoisen hirnahduksen. Se ei ollut hevonen, mutta hyvin lähellä. Retkikunta lähtee reippaasti kohti hirnuntaa ja löytävät lopulta yhden piharakennuksen takaa tiheän pensaikon, josta löytyy maasta piehtaroimasta valkoinen siivekästä ja uljasta hevosta muistuttava olento – pegasus. Se oli vihreiden köynnösten otteessa, jotka kiemurrellen kiristävät otettaan hätääntyneestä eläimestä.
”Kuristajaköynnöksiä!”, äkkää Tohtori Äly ja samassa löytöretkeilijät havahtuvat piikikkäisiin köynnöksiin, jotka luikertelevat heitä kohti.
Batrotus huitoo köynnöksiä miekallaan ja Rainbow sivaltelee niitä nuoliensa kärjillä. Tohtori Äly ammuskelee pasauttimella pensaikkoon. Sitkeät köynnökset katkeilevat miekan ja nuolten sivalluksista ja pasauttimen laukaukset lamauttavat köynnökset lötköiksi. Muutamat köynnökset onnistuvat nappaamaan Batrotuksen kilpikäden otteeseensa, ennen kuin ne saadaan hakattua poikki. Kun köynnökset on saatu pois sankareiden kimpusta, he menevät auttamaan pegasusta ja leikkaavat siihen kietoutuneet köynnökset poikki.
Vapautunut pegasus nousee kavioilleen ja kumartaa syvään.* Löytöretkeilijät seisovat sanattomina pegasuksen ympärillä, kun se levitti siipensä ja nousee lentoon.
”Minä niin haluan tuollaisen”, sanoo Rainbow innoissaan.
*Jos lapsilta kysytään, niin tässä kohtaa pegasus pieraisi.
Rapulaiset
Pelastettuaan pegasuksen sankarimme suuntaavat kohti linnan pääovia, jotka sijaitsivat linnan pihan perällä pitkien portaiden huipulla. Ensin sankarit yrittävät murtaa ovea pasauttimella ja nyrkillä mäiskimällä, mutta ilman sen suurempaa tulosta. Väkivahva Batrotus onnistuu kuitenkin hievauttamaan raskasta ovea nyrkin iskullaan, jonka jälkeen he yhdessä onnistuivat puskemaan ovet auki. Edessä aukenee suuri halli, jossa on korkeita pilareita kannattelemassa korkeaa kattoa. Hallin toisessa päässä on avoin oviaukko, jonka edessä seisoo kolme häijyn näköistä hahmoa romusta kyhätyissä haarniskoissaan. Ne ovat rapulaisia. Myrskyn pahamaineisia öykkäreitä ja rosvoilevia otuksia, jotka korvaavat voimalla sen, mitä eivät osaa älyllään ratkaista.
Sankarit seisovat oven suussa ja Rainbow päättää huimapäänä heti lähteä heittämään volttia ja loikkimaan ympäri hallia. Tarkoitus on yrittää kiinnittää rapulaisten huomio puoleensa.
”Ne on ihmisii! Mä aijon moukaroida niitä ehkä hiukan paljon! Mää niin inhoon ihmisii!”, säkätti ensimmäinen rapulainen tuntosarvet väpättäen ja heilutti karun näköistä piikkinuijaansa.
”Mikä toi yks on? Se ei oo ihminen. Sillä on siivet ja hassun väristä karvaa päässä… maistuukohan se samalta kun ihmiset?”, tuumii toinen rapulaisista ja kohottaa pasauttimensa tähtäysasentoon.
”Ihan sama, pomo. Mun on niin nälkä, että ihan sama, hei!”, uhoaa kolmas rapulainen ja naksuttelee saksiaan kärsimättömänä.
Batrotus astuu varmoin askelin eteenpäin. Rapulaiset eivät osaa päättää pitäisikö niiden kiinnittää huomio loikkivaan solaariin vai tähtiritariin. Tohtori Äly pysyttelee taka-alalla. ”Me emme tahdo riitaa”, sanoo tähtiritari Batrotus.
”Me tahdotaan syödä jotain suolaista ja rasvaista!”, sanoo rapulaisten pomo pasautin ojossa. ”Niin! Meillä on nälkä”, vahvistaa toinen rapulaisista. ”Joo, meidän laiva on rikki ja ollaan oltu täällä jumissa jo jonku aikaa”, jatkaa kolmas.
”Mikä teidän laivassanne on vikana? Ehkä voisimme auttaa”, kysyy Tohtori Äly ja laittaa samalla merkille, että rapulaisten pomolla on riipus, joka muistuttaa karttapilarin eetterinodulaattoria – erästä laitteen tärkeää osaa.
”Meidän laivan peräsin on tuusana… AAGH! Mulla menee just hermo! Voisko toi yks lopettaa ton hyppimisen?”, älähtää yksi rapulaisista hermoissaan ja kiskoo silmiään päästä.
Sankarit saavat lopulta villiintyneen solaarin rauhoittumaan ja asioiden selvittely rapulaisten kanssa jatkuu. Rainbowlta löytyy taskustaan karkkia, jolla rapulaiset saadaan heti paremmalle tuulelle. Selviää, että rapulaisten aurinkopurjelaiva ajoi karille ja ajautui tälle saarelle. Rapulaiset yrittivät kyllä korjata laivansa peräsintä, mutta heiltä loppuivat taidot. Ja työkalupakkikin ”jotenkin vaan lensi” linnan katolta alas tähtimereen. Rapulaiset kertovat myös tietävänsä mistä teleportin karttapilari löytyy ja lupaavat auttaa sinne pääsyssä, mikäli sankarit auttaisivat peräsimen korjaamisessa.
Lentohait ja mahtava peräsin!
Yhdessä tuumin yllättävät ystävykset, rapulaiset ja sankarit, kiipeävät linnan päätornin katolle, jossa rapulaisten aurinkopurjelaiva on ankkuroituna. Se on pieni ja ränsistynyt purtilo, joka ihme kyllä pystyy lentämään jotenkin. Sen peräsin on pirstaleina ja laiva löyhkää kammottavalta. Siinä näyttää olevan lastina kannen täydeltä mätäneviä lentokaloja – tähtimeressä hyvin tavallisia eläimiä, joita pidetään yleensä pahanmakuisena ja ruotoisena roskakalana. On kuitenkin pieni ongelma. Laivassa olevat kalat houkuttelevat haaskalintuja, jotka puolestaan houkuttelevat petoeläimiä. Laivan ympärillä kiertää parhaillaan kolme lentohaita.
Sankarit päättävät karkottaa lentohait pasauttimilla ja jousella. He saavat ajettua lentohait pakosalle ja pääsevät korjaamaan peräsintä. Peräsimen korjaaminen vie jonkun aikaa, mutta se saadaan lopulta kuntoon. Rapulaiset ovat silminnähden tyytyväisiä ja kiittävät sankareita. Palkkioksi avusta rapulaisten päällikkö antaa sankareille riipuksensa, jossa oli karttapilarin puuttuva osa, sekä ohjeet miten päästä karttapilarin luokse.
Karttapilarin uudelleen käynnistys
Päälinnan katolta sankarit laskeutuvat portaita linnan kellariin saakka, jossa karttapilari sijaitsee. Karttapilari on teleporttien voimanlähde ja majakka, joka yhdistää teleportit toisiinsa. Yhteistyöllä karttapilari saadaan taas käyntiin ja kun eetterinodulaattori asennetaan paikoilleen, karttapilarin ympärille ilmestyy ilmassa leijuva hohtava Astraterran kartta, joka on miltei koko suuren huoneen kokoinen. Retkikuntalaiset näkevät, kuinka kartalle syttyy joukko kirkkaita pisteitä kuvaamaan toiminnassa olevia muita karttapilareita. Nyt he voisivat avata teleportin takaisin kotiin.
LISÄÄ LENTOHAITA! JA PEGASUKSIA!
Juuri kun sankarit ovat avaamasta teleporttia kotiin, he näkevät suuren parven lentohaita tulevan kohti. Sankarit valmistautuvat yhteenottoon lentävien petojen kanssa, kun yhtäkkiä pilvien peitosta lentää lauma pegasuksia. Pegasukset ajavat lentohait tiehensä ennen kuin varsinaista vaaraa retkikunnalle ehtii syntyä ja teleportti avautuu. Sankarit heiluttavat hyvästiksi pegasuksille ja hyppäävät teleportista kotiin. Tehtävä suoritettu!
Vihdoin kotona
Kotona sankarit menevät suoraa päätä kaupoille. He vaihtavat löytämänsä arvoesineet kultamarkoiksi ja hankkivat lisää varusteita tulevia retkiä varten. Tohtori Äly ostaa itselleen eläinkaupasta taskulohikäärmeen lemmikikseen, Batrotus hankkii ketjupiikkipallon sekä parantavan juoman. Rainbow päättää säästää rahansa minipegasusta varten.
Kukaan ei noussut tasoa tällä kertaa, mutta kolmas taso häämöttää hyvin lähellä kaikilla. Ehkä seuraavaksi päästään tutkimaan sitä tähtilaivan hylkyä…
Loppusanat
Tämä oli aika pitkä seikkailu, jossa oli aika monta erillistä kohtausta. Kokeilussa oli uusi systeemi, jossa kullakin roolilla on omanlaisia kokemuspalkkioita, joista saa ylimääräisiä kokemuspisteitä mikäli toimii roolinsa mukaisesti. Vaikka ounastelin tämän olevan idealtaan lapsille ehkä hiukan mutkikas, lapset omaksuivat ajatuksen helpommin kuin arvasinkaan. Tähtiritarista muuttuikin yhtäkkiä miekanheiluttelijan sijaan rauhaa ja sopua leipova ”rauhanturvaaja” (joka on aina ollut ajatuskin), tohtori haki jatkuvasti pulmia, joita voisi ratkoa ja huimapää… no, oli aivan huimapäinen.
Tällä kertaa oli testissä myös ensimmäistä kertaa tositilanteessa uusi noppasysteemi, jossa onnistumisten sijaan verrataankin suurimpia noppatuloksia (tasapelin sattuessa katsotaan aina seuraavaksi suurin tulos, kunnes jommalla kummalla osapuolella on suurempi noppatulos. Suuremman tuloksen saanut voittaa.) Systeemi toimi mielestäni hyvin. Ei tullut yhtään ”nollatuloksisia” toimintoja, aina tapahtui jotain suuntaan tai toiseen. Heitot olivat nopeampia ja lapset pääsivät heittämään kutosista lisänoppia kuten aiemminkin. Vaikuttaa siltä, että pelimekaniikka olisi taas kasassa. Kyllä alkuperäinenkin systeemi toimi, mutta se tuotti joka pelikerralla, jonkun turhan oloisen tilanteen ja nopanheitot tahtoivat viedä välillä aika paljon aikaa.
Hyvältä siis näyttää ja vaikkei Astraterra ehkä päädykään pelilaatikkoon, siitä tulee tästä huolimatta hieno pelikirja. Tästä lisää vaikka ensi kerralla.