(Kuvitus : Hans Zenjuga)
Vielä hetki sitten ilma oli aivan tyyni, mutta jostain nousi yllättäen kova tuuli ja taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä uskomatonta vauhtia.
“Mitä tämä on? Emmehän ole edes Myrskyssä ja sää muuttuu näin nopeasti. Jotain kummaa on nyt meneillä”, toteaa Troi.
“Kyllä. Tämä on erittäin mielenkiintoista. Harmillista, että jätin myrskymetrini kotiin, koska Tyynessä haarassa sää on nimensä mukaisesti yleensä kohtuullisen vakaa”, virkkoi Mercus ajatuksissaan ja kaivoi kameransa esiin nahkaisesta olkalaukustaan.
Yhtäkkiä jostain puiden lomasta leiskahti kirkas salama suoraan retkikunnan eteen.
Batrotus veti nopeasti esiin jalosapelinsa, joka hohti ja säkenöi myrkypilvien tuomassa hämärässä. “Tuo ei tullut pilvistä!”, hän totesi.
“Minulla on aavistus, että olemme tekemisissä otuksen kanssa, josta olen toistaiseksi vain kuullut tarinoita Puolmatkan mekaanikkojen kerholla”, sanoi Tigera korvat luimussa ja karvat pystyssä.
Samassa hetkessä puiden yli loikkasi metallinhohtoinen otus, jolla oli kolme pitkää koipea ja yksi sinisenä hohtava silmä keskellä sen kananmunanmuotoista kehoa. Otus pysähtyi aloilleen retkikunnan eteen, ikään kuin se olisi tutkinut seuruetta arvioiden. Sen perästä ponnahti ylös ohut antenni, joka alkoi säkenöidä sähköisesti.
“Se on ukkostaja! Kaikki piiloon!”, Huusi Tigera ja loikki lähimmän kiven lohkareen taakse piiloon, minkä kintuistaan pääsi. Pari hänen häntäkarvaansa ehti kärventymään, kun ilman halki ampaisi äänekkäästi pamahtaen kirkas salama.
