Tällä kertaa urheat löytöretkeilijät asemestari Rautamies, höyryseppä Mercus ja velmu Mirri testasivat seikkailua nimeltään ”Oudon laakson salaisuus”. Seikkailu oli tähän astisista löytöretkistä pisin ja se pelattiinkin kahdessa eri otteessa. Samasta syystä tämä pelitestikertomuskin on pitkänlainen.
Tässä seikkailussa nähtiin vähän muutakin kuin pelkkiä raunioluolia aarteineen ja niissä väijyviä kummallisia otuksia tai kavalia ansoja. Pelissä oli tällä kertaa aiempaa enemmän hahmojen välistä vuorovaikutusta sekä pykälää mutkikkaampia sosiaalisia tilanteita. Kertojan roolissa sain jälleen yllättyä 6-, 8- ja 10-vuotiaiden pelaajien kekseliäisyydestä ja pian saatte lukea muun muassa sen, kuinka hohtohunajaa kähvelletään eteep-ötököiltä.
Oli aika lähteä jälleen kerran tutkimusmatkalle kohti tuntematonta kaukoportin hohtavan aukon läpi:
”Laitatte suojakakkulat silmille, kun kaukoportin rautapylväät alkavat säkenöidä ja niiden välillä alkaa kiihtyvällä tahdilla kulkea kirkkaita valokaaria. Lopulta pylväiden väliin ilmestyy hohtava valokiekko. ’Nyt! Kiirehtikää! Kaukoportti on auki vain hetken!’, huutaa teitä lähin kaukoportin käyttäjä”, näin aloitan seikkailun kertojan roolissa ja yritän viritellä jännittävää tunnelmaa.
”Joo, joo. Me tiedetään, kun oot kertonut tuon jo aiemmin”, piiskasi porukan nuorimmainen pelaaja vauhtia tarinaan, jotta päästäisi jo varsinaiseen seikkailuun käsiksi. Selvä, ei siis enempää turhaa maalailua, vaan mennään suoraan asiaan.
Jatka lukemista ”Oudon laakson salaisuus – eli miten kähvelletään ötökkätahnaa”