Mirri, Merkus ja Rautamies pudottautuivat tähtikarien väliin juuttuneen laivanhylyn ruumaan. Sankarien lyhdyt ja lamput paljastivat ruumaan lastattujen lahonneiden ja tyhjien banaanilaatikkojen kasat, sekä jotain kimaltelevaa laivan keulassa. Mirri ja Rautamies lähtivät varoen katsomaan mitä keulassa oli Merkuksen jäädessä pitämään vahtia ruuman lastausaukon luokse. Mirrin taskulyhdyn ja Rautamiehen robolukin silmälampun valon yltäessä laivan keulaan, kokonainen röykkiö kaikenlaista metallista ja kiiltelevää alkoi hahmottua heidän edessään. Keulaan oli kasattu kokonainen röykkiö pikareita, vyön solkia, nappeja, oven kahvoja, katkenneita miekkoja, kaappien vetimiä, kuparihiluja, hopeamarkkoja ja vaikka mitä muuta.
Samaan aikaan Merkus huomasi kaksi banaanilaatikoiden takaa tuijottavaa silmää. Kumpikin silmistä oli pitkän varren päässä ja ne katselivat uteliaana. Sitten esiin tuli tukeva kärsä, joka röhisi ja nuuhki ilmaa. Lopulta laatikoiden takaa astui esiin karhun kokoinen otus, jolla oli kaksi valtavaa pihtikouraa ja niiden alla pienemmät kädet. Se käveli kahdella jalalla vaappuen ja sen punaista ulkokuorta peitti hentoinen karvakerros. Se oli hylkymörkö!